Paikallislehden lukijakunta on todellisia asiantuntijoita oman kotiseutunsa suhteen. Tämä asettaa haasteita paikallislehdelle. Sen toimituskunnan ja etenkin päätoimittajan on todella tunnettava lukijansa, ja se todellisuus, missä he elävät. Lukijat ovat huonosti hämättävissä: jos päätoimittaja ei ymmärrä paikkakunnan erikoisluonnetta, ei tunne sen keskeisiä maantieteellisiä paikkoja, ei ymmärrä sen elinkeinorakennetta tai ei ole niin kiinnostunut paikkakunnan asioista kuin sen muut asukkaat ovat, lehti ei saavuta paikallisten kunnioitusta. Sen takia on paikallislehden edun mukaista, että päätoimittaja tai ainakin iso osa toimituskunnan jäsenistä on syntyperäisiä paikallisia tai ainakin siellä pitkään asuneita ihmisiä.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka
Kotiseutunsa suhteen monet ihmiset ovat patriootteja. Pikkukunnalle naapurikunta voi olla vuosikymmenten ajalta eräänlainen kilpailija, kaupunkilaiset taas nähdään kopeina ja itseriittoisina. Tällöin kuntalainen etsii samanhenkisiä ihmisiä omasta väestä, oman kylän asukkaista. Lehden on tuotava esille tämä paikallinen henki. Jos lehden päätoimittaja kykenee herkällä korvalla kuuntelemaan paikallisia arvoja ja todella tuntee sen kentän, jolle lehteä toimitetaan, hän on vahvoilla. Silloin lehden uutiset ovat niitä, joista myös paikalliset ovat kiinnostuneita. Tilaajat eivät lopeta tilaustaan vaan kokevat lehden tärkeäksi. Mökkiläiset hankkivat lehden joko kotipaikkakunnalleen tai ostavat sen kesäaikaan paikallisesta marketista. Parhaimmillaan paikallislehti on paitsi uutisten lähde, myös seudun omaleimaisen kulttuurin ylläpitäjä. Tarinat paikkakunnan historiallisista paikoista ja henkilöistä ovat usein paikallislehtien parasta antia.
Verkostoitumisen taito
Kuten paikallislehtien perustamisen aikaan, nykyäänkin päätoimittajana toimiminen on myös jatkuvaa verkostoitumista. Lehden päätoimittajan on tunnettava seudun merkittävät tekijät kuntapoliitikoista keskeisiin elinkeinoelämän yrittäjiin. Yrittäjäjärjestöt, eläkeläisjärjestöt, maamiesyhdistykset, kulttuuriseurat, urheiluseurat, kaikki nämä ovat päätoimittajan läheisiä yhteistyökumppaneita. Paikkakunnan sielu on näissä ryhmissä, jotka kokoontumisillaan paitsi antavat jutunaihetta lehdelle, ovat usein myös taloudellisesti tärkeitä tahoja. Yhdistykset ja seurat ilmoittavat tapahtumistaan lehdessä ja moneen yhdistykseen kuuluu myös paikallisia ja lähiseutujen yrittäjiä, jotka voivat ostaa mainostilaa. Suhdetyö on yksi päätoimittajan tärkeimpiä tehtäviä. Tosin kriittinen journalismi edellyttää taloudellista riippumattomuutta esimerkiksi kuntapäättäjistä, jotta asioista voidaan puhua ilman sidonnaisuuksia. Vaikka paikallislehdet ovat usein varsin pieniä, niissä päätoimittajan työskenteleminen on todellista tasapainoilua taloudellisten ja toimituksellisten paineiden keskellä.